tie vie pohjoiseen

Monen monta vuotta olen halunnut lähteä käymään pohjoisessa suomessa. Tänä kesänä tälle haaveelle sattui vihdoin mahdollisuus ja Mikan kanssa pakattiin golf täyteen tavaraa ja lähdettiin liikenteeseen. Ensimmäisenä ajettiin Haaparantaan, jossa oli herralle "pakollinen" pysähdys. Torniossa käytiin sen verran, että vähän otettiin polttoainetta elimistöön ja lähdettiin paahtamaan kohti Rovaniemeä. Sielä napattiin kahvit ja käytiin vähän palloilemassa sielä täällä ja viimeinen matkanosuus siltä päivältä oli kohti Kuusamoa. Meidän oli tarkoitus majoittua teltassa ensimmäinen yö, mutta telttapaikka camping alueella olisi tullut vain vähän edullisemmaksi kuin mökki, joka lopulta päädyttiin väsyneinä ottamaan.
Seuraavana aamuna noustiinkin kukonlaulun aikaan ylös ja lähdettiin koettamaan onnea Pienelle Karhunkierrokselle. Matkallisestihan lenkki ei ollut kuin 12km, mutta nousut, laskut ja paikoittain ehkä hankalahko maasto teki pätkästä yllättävänkin raskaan. Maisemat kyllä oli kierroksella todella uskomattomat, joka teki kaikesta vaivan näöstä sen arvoista.
Kierroksen jälkeen paineltiinkin Kuusamon Tropiikkiin, jossa oltiin seuraava yö. Päästiin ensimmäistä kertaa yhdessä myös nauttimaan kylpylälomasta! Luksusta.

Kotiin mennessä pysähdyttiin Kuusamon Suurpetokeskuksessa!

kenen kotona?

Vihdoin ja viimein ollaan suurin osa tavaroista saatu jotenkuten omille paikoille. Jotkut asiat ovat kerenneet tässä parin viikon aikana vaihtamaan paikkaa useampaankin kertaan ja jotain puuttuu edelleen. Makkariin pitäisi pimennysverhot hommata sekä yksi pieni hyllykkö. Uusi kissan raapimapuukin on vielä ostos listalla.
Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen siihen, miltä meillä näyttää, sillä se on meidän näköinen ja tuntuinen paikka, jota mielellään voi kodikseen kutsua. Vaikka asunto on pääosin minun sisustama, ollaan kuitenkin oltu aina suunnilleen samaa mieltä siitä, mikä näyttää kivalta ja mikä ei.

Kodistamme löytyviä yksityiskohtia, joista itse erityisesti pidän!

uusi koti

Yli vuoden vuoden muovimatto helvetin jälkeen, päästiin muuttamaan vihdoin ja viimein asuntoon, missä on laminaattilattia. Muutenkin asunto sattui olemaan aika helmi, sillä sijainti on parempi kuin aikaisemmin eli olemme nyt lähempänä palveluja ja oma työmatkanikin lyhentyi aavistuksen verran.
Hissittömän kerrostalon kolmannesta kerroksesta muuton tekeminen kolmen ihmisen voimin on yllättävän raskasta. Etenkin kuin itse olen se osapuoli, joka ei niitä kaikkein raskaimpia voi kantaa. Täällä uudessa osoitteessa meillä on onneksi hissi, mutta sellainen kohtuu vanhanaikainen pikkuhissi, jonne ei oikein mahtunut kuin muutama hassu laatikko aina kerralla, joten suuremmat tavarat ne piti tännekin roudata rappuja pitkin. Onneksi täälläkin vain kolmanteen kerrokseen.
Kissa otti muutto hommat yllättävän lungisti ja Mersu olikin meistä se, joka oli kaikkein väsynein.
Muutamat tavarat etsii vielä omaa paikkaansa ja ruokailuryhmäkin on vielä tuloillaan, joten hieman vaiheessa vielä ollaan, mutta kuitenkin jo ollaan ihan hyvin asettauduttu uuteen kotiin. Kuvia ajattelin ottaa, kunhan viimeisetkin tavarat ovat sijoillaan ja saatu vähän siistittyä paikkoja.

P.S Tiskivuorojen jakelukin saatiin loppumaan, kun täältä löytyy astianpesukone! Halleluja!

Karvaa vähän joka lähtöön

Mersu on oma kissani, ihan tuiki tavallinen maatiaiskolli Kerimäeltä. Pieni riiviö syntyi maaliskuun alussa 2017 eli on nyt hieman yli vuoden ikäinen ikiliikkuja. 

Mersu on kova poika tutkimaan ympäristöään ja onkin hyvin kiinnostunut yhdestä sun toisesta, hieman ehkä erikoisemmastakin asiasta. Omia lelujaan Mersu uittaa vesiastioissa ja sen jälkeen kanniskelee niitä märkiä leluja ympäri asuntoa. Lempileluja ovat ns. karvamadot eli jotain pitkulaisia höyhen viritelmiä tai jotain muuta todella karvaista ja kivaa. Ikean rotat on myös Mersun suosiossa.

Lola (Loikkanen) eli Tuulen-unelmien Toscana on vanhempieni labradorinnoutaja narttu, kuten nimestä ehkä voikin päätellä. Lola on syntynyt tammikuun 27 päivä 2011 eli on nyt 7 vuotias "titaanityttö".
Miksi titaanityttö? Lola kävi todella suuren leikkauksen läpi marraskuussa 2017, missä Lolan ristiside korvattiin ja korjattiin titaanilla. Leikkauksen jälkeen Lola olikin pidemmän aikaa ns. pylväshoidossa eli sisälläkin olessa koiraa pidettiin kiinni, ettei vaan pääse riehumaan vasta leikatun jalan kanssa.
Nyt Lola onkin kuntoutunut erinomaisesti jalkaleikkauksestaan, ja tilanne olisikin muuten niinkuin ei mitään, ellei riesana olisi nivelrikko. Mutta Lolaa ei moiset "vaivat" haittaa vaan menoa meinaisi riittää meidän muidenkin edestä ja toisinaan Lolaa saakin hieman toppuutella, ettei vauhti nouse liiaksi.





























Zappa eli SiruCats Zanipolo on tämä myöskin vanhempieni omistuksessa oleva kissa, rodultaan Bengali. Zappa onkin jo "vanhempi seniori" eli tulee heinäkuussa 11- vuotta! Tästä tehopapasta ei uskoisi, että ikä on hurahtanut jo ensimmäisen kympin yli. Zappa on todella leikkisä ikäisekseen ja vaikuttaa enemmän parin vuoden ikäiseltä pikku kollilta kuin vanhalta pierulta.
Zappa ei ole muiden kissojen kanssa oikein koskaan tullut toimeen, mutta Mersu on ensimmäinen tapaus, jonka se siedättää ja jonka kanssa se ihan oikeasti pystyy olemaan ja asumaan. Zappahan oli minunkin luonani hoidossa pidemmän pätkän, silloin kun Lola oli leikkauksessa ja siitä johtuvalla saikulla.

Kissamaista arkea

Millaista on arki kahden kissan kanssa? Voin sanoa kokemuksen syvällä rinta äänellä, että todella mielenkiintoista, antoisaa ja hermoja raastavaa.
Zappa oli minulla ja Mikalla muutaman kuukauden hoidossa, kun Lolalla oli iso jalkaleikkaus, minkä seurauksena riehuminen oli pidemmän aikaa kiellettyä. Äiti näkikin parhaaksi majoittaa Zapan meille siksi aikaa, ettei vaan pääse tapahtumaan mitään vahinkoja ja Lola saisi toipua leikkauksestaan rauhassa.

Lolalla oli siis mennyt takajalasta ristiside lähes poikki/poikki ja takajalkaan tuli titaania paikkomaan ristisidettä. En sen tarkemmin operaatiosta tiedä kuin sen, että olemme Loikkasen kanssa molemmat titaanityttöjä tällä hetkellä.

Mutta siis takaisin niihin kissoihin. Zappa muutti lauantaina takaisin ikoinniemeen, joten meillä ollaan nyt totuteltu arkeen yhden kissan voimin. Mitä itse olen huomannut tässä muutamassa päivässä, että yksi kissa pitää yllättävän vähän ääntä verrattuna kun niitä on kaksi, joista toinen on kaiken lisäksi bengali. Mersu on vihdoin saanut vakiopaikkansa minun sylistäni takaisin ja jakamattoman huomion. Eikä ruuastakaan tarvitse enään kilpailla. Meillä alkaakin laihdutus kuuri Mersun kanssa, sen verran on päässyt kissapoika keräämään ylipainoa Zapan vierailun aikana.
Ruokinta onkin kahden kissan kanssa tavallaan haasteellista. Toinen ei oikein meinaa syödä mitä tarjotaan ja tykkäisi silloin tällöin käydä närppimässä jotain nappuloita. Mutta toinen taas syö ihan kaikkea lähtien lattialle ropisseista popcornin muruista aina kananugetteihin. Ja jos nappulaa on kupissa, sitä voisi syödä koko ajan. Meillä onkin nyt Mersun ruoka pikkuhiljalleen vaihtumassa raaka-ruokaan, kunhan olen päättänyt millaista raakaa haluan sille syöttää ja selvittänyt kaikki muut mahdolliset lisät jne. On tämä kissa arki monipuolista.

Stressin stressi

Tulin tänään siihen tulokseen, että stressilläni on oma stressinsä. Kuinka päädyin tähän huimaan löydökseen?
Olen lukion jälkeen lähinnä tuhlannut energiaa etsiessäni sitä omaa alaa, jota haluaisin lähteä opiskelemaan. Eli kohdallani "lukio antaa 3 vuotta aikaa miettiä mitä haluaa tehdä", ei toiminut niinkuin oletin sen toimivan lukion aloittaessani. Kaiken sen haahuilun ja kokeilun jälkeen tajusin, että media-ala on se oma juttuni. Aloitin Varkaudessa koulun ja pääsin mahtavaan paikkaan työssäoppimaan, jossa suoritin yhteensä kahdeksan näyttöä noin alle kahteen kuukauteen.

Nyt suunnitelmissani on hakea useampaan eri kouluun opiskelemaan graafista suunnittelua. Ennakkotehtäviä on näin ollen paljon. Siis todella paljon. Tällä hetkellä työstän samanaikaisesti kahden eri koulun töitä ja töitä on yhteensä noin 15 kappaletta. Nämä pitäisi saada valmiiksi ennen helmikuun loppua, jolloin tulee kahden muun koulun ennakkotehtävät. Eli kiirettä pitää, sillä noin puolet on tällä hetkellä valmiina.
Mukaan mahtuu niin vesiväreillä lutraamista kuin kollaasin askartelua. Muutamat olen toteuttanut koneella, osoittaakseni hallitsevani useita eri tekniikoita. Hiilillä olen jotain koittanut tuhertaa, samoin kun tusseilla jotain saada paperille syntymään.
Ja tästä päästäänkin siihen stressin stressiin. Olen ihminen, joka hermoilee ja stressaa paljon, kuulemma monesti ihan turhaan. Näin monen välivuoden jälkeen, itselläni on kohtalaisen kovat paineet ja toki odotuksetkin, siitä jospa nyt olisi minun hetkeni saada koulupaikka. Stressi alkaa siis syntymään jo ajatuksestakin, mitä jos en saakkaan paikkaa. Miten jatkan sitten, kun olen nyt koulustakin valmistumassa? Mitä jos en saa Varkaudesta töitä? Mielessä liikkuu monta kysymystä, vaikken ole vielä edes hakenut kouluihin, saati postittanut ennakkotehtäviä.

Praha

Miniloma Prahassa päättyi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Saatiin Mikan kanssa vanhemmiltani joululahjaksi "mysteeri matka" ja nimensä mukaisesti mysteerinä matkan kohde säilyi aina lähtöportille saakka. Oliver oli mukana ja hän sitten tiesi tarkalleen minne mennään ja oli suunnitellutkin paljon meille ohjelmaa tuolle pika visiitin ajaksi.
Oltiin mukavassa hotellissa, ihan kivenheiton päässä Kaarlen sillasta eli todella lähellä kaikkea oikeastaan. Astronominen kello, Prahan linna ja vanha kaupunki nähtävyyksineen oli lähempänä kuin osasi kuvitella.
Viiden päivän reissun aikana tuli käveltyä yhteensä 101,174 askeleen verran ja kilometrejä kertyi huimat 70,25km eli paljon tuli käveltyä ja nähtyä samalla paikkoja.
Itselle Taidelukiossa kuvataidelinjalla opiskelleena reissun kohokohta taisi olla National Galleryn näyttely, jossa oli tarjolla Salvador Dalia, Alfons Muchaa sekä Andy Warholia.
Prahassa ruoka oli halpaa, etenkin jos malttoi kävellä hieman turisti alueiden ulkopuolelle. Me kävimme viimeisenä iltana syömässä Prahan TV-tornissa 66 metrin korkeudessa. Itse söin jänistä pekoniin käärittynä kvinoan kera sekä join maustettua vettä, hinnaksi aterialle tuli noin 22e. Eli sellaista oikeasti astetta hienompaa ravintolaruokaa sai aika edullisesti. Olut oli myös halpaa, mutta itse kun en sitä juo, niin en tästä halpuuden ilosta osannut nauttia.
Ostokset oli aika samoissa hinnoissa Prahassa kuin täälläkin. Toki meille sattui hyvä tuuri, kun oli alennus myynnit meneillään niin sattui ihan kelpo löytöjä matkaan.
Nähtävää olisi riittänyt vaikka millä mitalla ja osa jäikin niin sanotusti ensi kertaan. Itse kyllä pidin sen verta kyseisestä paikasta, että takuulla lähden joskus uudestaankin.